Levottomatjalatlevottomatjalatlevottomatjalatlevottomatlevottomat

Nyt on arvoisat ystävät sillä tavalla, että taas on tapahtunut suuri määrä erilaisia edesottamuksia joiden kirjaaminen hauskalla mutta pohdiskelevalla näkökulmalla osoittautuu ylivoimaiseksi tehtäväksi. Jos tahdiksi laitetaan edes yksi lause jokaista tapahtumaa kohden, muodostuu listasta aikamoinen sarjatuli joka itkettää sekä lukijaa että kirjailijaa. Runoilijan kehto ei ole tehty ruusuista koskaan.

Ongelmanratkaisua ei helpota yhtään myöskään se, että unohdin bloggailla karnevaaleista. Minun siis pitäisi käsitellä kahta eri tapahtumaa individuaalisina periodeina, enkä oikein jaksaisi kertoa kummastakaan. Pistän siis enemmänkin lyhyen listan siitä, mitä täällä on viime aikoina touhuttu.

Viisipäiväiset karnevaalit ovat Etelä-Hollannin perinne, joka juontaa juurensa katolisen kirkon paaston alkuun. Pohjoisessa ei näistä kinkereistä ole hajuakaan, sillä muu pelto on protestanttista porukkaa joka tunnetusti sovittaa syntinsä hyvän ruuan kera. Karnevaaleilla sinänsä ei ole uskonnon kanssa mitään tekemistä. Kyseessä on humppajuhla, jonka pääesiintyjänä voisi olla paikallinen Eläkeläiset, sillä kaikki karnevaalilaulut olivat joko perinteisiä humppavetoja tai samaan poljentoon sovitettua populaarikulttuuria. Yleensä tällaisissa tilanteissa pystyn ajautumaan virran mukana ja pitämään hauskaa, mutta jostakin syystä tuo humppa alkoi tulemaan korvista ulos jo pukukaupassa.

Kauppaahan näillä bileillä tehtiin. Kaduilla liikkui huhu, että ilman karnevaaliasua ei ole kapakkaan menemistä. Jarnon kanssa alunperin kaavailemamme Village People-teema kariutui pihiyteen, joten itse kävin ostamassa lelukaupasta lännenhatun ja revolverin. Poncho tehtiin lakanasta ja huivi oli nepalilaista laatua.

Karnevaalit alkoivat virallisesti vasta lauantaina, mutta viitteitä kinkereistä saatiin  erilaisilla ilmapalloilla ja mölyillä jo viikkoja aikaisemmin. Koulussakin tuli vastaan monen näköistä tiikeriä, joten pitihän se perjantaina itsekin aloittaa. Kansainvälisen opiskelijan oli vähän kinkkinen tarttua meininkiin mukaan, mutta sitä koitettiin tehdä yhteisvoimin Esn-bileillä. Kaupunkiin suunnattiin illalla ja oman mieleni valtaisi hienoinen pettymys. Kaikki baarit olivat ihan täynnä ja ulkona oli kylmä. Missään ei voinut oikein liikkua ja joka puolella huusi humppa. Meiningistä koitettiin kuitenkin ottaa kaikki irti ja kyllähän sitä nyt jonkinlainen juhlahumu viikonlopun aikana saavutettiinkin. Maanantaina tehtiin vielä retki Maastrichtiin, josta karnevaalit ovat kuulemma lähtöisin. Porukka oli kyllä vauvasta vaariin sangen pihalla erilaisten karnevaalikärryjen ja olusiensa kanssa. Kaupungissa vallitsi muutenkin mielestäni aidompi karnevaalitunnelma, sehän on kaikin puolin muutenkin Tilburgia parempi!


Keskiviikkona lähdettiinkin sitten bussilla Pariisiin. Ottelun kokoonpano oli epäselvä vielä edellisenä iltana, sillä kaikki lähtijät eivät olleet täysin varmoja siitä, pystyvätkö elämään päätöksensä kanssa. Aloitusviisikoksi osoittautui kuitenkin minä, Samppa, Senni, Samijo (jenkkimormooni) ja Martha (polakki). Veskarin virkaa toimitti Jarno, sillä poikaa odotti perillä semisti romanttisempi retki tyttöystävän kanssa. Ydintiimi koostui siis viidestä ensimmäisestä. Bussimatka menikin ihan kivasti, sillä tykkäsin todella paljon ranskalaisista maisemista. Hollanti näyttää jotenkin ahtaalta ja rumalta, kun taas Ranskassa oli niittyä silmänkantamattomiin. Pienet kylät, joiden keskellä oli aina kirkko, toivat mieleen vanhat Call Of Duty-ajat, joiden kentät sijoittuivat moisiin maisemiin. Maatilan poikana innostuin myös tutkailemaan paikallista agrikulttuuria. Valitettavasti ainut traktori jonka näin oli Massey-Fergusonin 65 heppainen ja kopiton, joten en päässyt näkemään että minkälaisilla vehkeillä näitä peltoja työstellään. Heinähän täällä kuitenkin vihertää kokoajan.

Hostelli oli todella asiallinen. Meillä oli oma huone, aulassa oli mahdollisuus faboilla ja alakerrassa kokkailla. Ainoa miinus paikalle tulee oikeastaan meluisuudesta, joka aiheutti univaikeuksia koko reissun ajan. Niiden kanssa olisi varmaan selvitty muuten, mutta päivät olivat todella pitkiä ja aamulla noustiin sen verran aikaisin, etten olisi pistänyt pahitteeksi vähän laadukkaampaa lepoaikaa.

Joka päivä koostui nähtävyyksien kiertämisestä metrolla ja kävellen. Pariisin metro on todella kätevä kampe ja ainoa kerta jolloin julkisten kanssa jouduttiin kuseen oli perjantai-ilta, kun metro oli kiinni. Siitä alkoikin pieni kohellus bussin kanssa, joka päättyi noin tunnin turhalla kävelyllä ja kipeillä jaloilla. Semmoinen note-to-self, että kahdessa päivässä et opi suurkaupungin pohjapiirrosta niin hyvin, että voisit lähteä päissään juoksentelemaan (kirjaimellisesti) minne sattuu. No, annetaan itsellemme anteeksi sen verran, että meidät neuvottiin kahdesti väärään suuntaan. En tosin usko että se oli tahallista.

Päivien aikana kierrettiin seuraavat raflat, plus tietysti kävelyn aikana pienempiä puljuja ja katuja.

Ke:
Eiffel-torni hämärällä

To:
Sacré-Coeur
Galeries Lafayette
Louvre
Notre Dame
Lahtisen Annemari
Etanat

Pe:
Montparnassen Katakombit
Riemukaari
Champs Elysees
Jardin Des Tuileries
Centre Pompidou
Moulin Rouge

La:
25 euron brunssi auringonpaisteessa (oli sen arvoista!)
Eiffel-torni päivällä
Pere Lachaisen hautausmaa (Jim Morrison!)
Hard Rock Café - Paris
Randomi palloilua.

Se siitä, nyt on jalat aika kipiänä. Kahtellaan.