Lumipalloefekti on kuitenkin jo lähtenyt liikkeelle. Kuluneelle viikolle sijoittuu paljon värikkäitä päiviä ja tapahtumasarjoja, joiden kertaaminen vaatisi useammankin blogitekstin. Tyydymme siis referoimaan muistelmiani kuluneelta viikolta.
Aloitetaan vaikka lauantaista, kun Farah haki minut autollaan pyörimään pitkin kyliä. Rahaa poltettiin mm. pieniin sisustustarvikkeisiin, ruokaan ja olueen, joka kumottiin alas kurkusta myöhemmin samana iltana. Avasimme myös pyörien metsästykauden, mutta jäimme toistaiseksi ilman saalista. Illalla menin kuokkimaan Journalistien kommuuniin, missä tapasin myös etnistä väestöä Espanjasta, Puolasta, Irlannista ja jenkeistä. Tyttö oli kotoisin Suolajärven rannalta, voitte arvata loput. Kävimme avaamassa terassikautta, ja sunnuntai meininkin aika hiljaisissa merkeissä omalla asunnolla. Alkuviikko meni hiukan vanhan liiton merkeissä, sillä ilman puhelinta tai nettiä, on nykyihminen hiukka omillaan. Oli ihan tuurista kiinni, sattuiko törmäämään tuttuihin pihalla tai oliko joku Facebookissa jos sai lainata jonkun toisen konetta. Ai niin, Krisse teki lauantaina ruokaa!
Maanantaina otin Jarnon ja Jussin kainaloon ja lähdimme tsekkailemaan Puolalaisen kämppikseni Malgosian kanssa hänen pyöriään, joita oli matkan varrelta kerääntynyt isommiksi läjiksi. Tyttö on hyvin mukava ja tulemme hienosti juttuun hänen kanssaan. Pyöräkaupat eivät kuitenkaan onnanneet ja kävelimme jalkoja turruttavan määrän erinäisiä kilometrejä pitkin kaupungin laitamia. Tsekkailtiin Kentucky Fried Chicken, paikallinen levykauppa ja skeittihalli. Siellä törmäsin ensimmäistä kertaa tällä reissulla pilven hajuun.
Pyörä löytyi kuudenkymmenen euron toverihinnalla tiistaina. Siinä oli valmiiksi lukko, mutta investoin myös metritavarana kettinkiä välttääkseni Tilburgin kaupungin pyörävarkaiden stereotypiat. Koittakaapa nyt tulla, meikä on valmis. Tiistaina kävin myös ensimmäistä kertaa koululla. Päällisin puolin ihan tyylikäs paikka. Ohjelmassa oli seminaari, jota piti Hollantilainen journalisti ja tv-tuottaja Rene Mioch. Iso kinkku täällä päin, mutta kuuntelijoita oli minun lisäkseni 20. Seminaarin jälkeen Farah esitteli minut koulua hallinnoiville tyypeille, jotka olivat kaikki ihan liekeissä saapumisestani. Minulle selvisi että olen toinen vaihtari, joka koskaan on kyseiseen yksikköön saapunut. Paikallinen osastonjohtaja tarjosi kaljan keskellä koulupäivää ja esitteli minut Kööpenhaminalaisen korkeakoulun kv-edustajille, joille piti promota mm. Oamkia, Dr. Professoria ja tietenkin omaa takapuolta. Keikka meni hyvin, sillä tuosta taisi poikia yksi vaihtokoulu lisää Oamkille.
Illalla oli myös Fontysin bileet, johon Farah noukki minut ja Sun (se Etelä-Korean likka) kymmenen korvilla. Mukana oli myös Farahin oma luokkakaveri. Käytiin bileissä ja vaihdettiin Erasmuksen vaihtaribileisiin, koska meininki oli hiukan jännittynyttä. Iltahan kuluikin siellä rattoisasti, aamulla ratisi hampaissa.
Kaksi mennyttä päivää ovatkin sitten olleet vähän hiljaisempia. Mitään järjestettyä ohjelmaa ei ole ollut, ja vesisade on pidättänyt enimmäkseen asunnolla. Joka päivä on kuitenkin pyritty pihalla käymään, ettei ihan hiljaiseksi vedä. Nyt kun netti on saatu niin loput kolme kuukautta meneekin rattoisasti tietokoneella istuskellessa. Heh.
Koitin hakkeroida itseäni laillisin keinoin Suomalaiselle proxylle, että pääsisi katsomaan esim. Idolsia katsomosta, mutta toistaiseksi en ole hommassa onnistunut. Eilen illalla käytiin Krissen kanssa viereisessä Sporttibaarissa yhdillä. Mukana oli myös pari Ranskalaista tyttöä, joilta piti jo kysellä että onkos A Very Cold Trip (Napapiirin Sankarit) tullut katsastettua. Ei ollut, joten patistin katsomaan.
Viikonlopulle olisi tiedossa urheilua. Lähdemme Jussin kanssa lauantaina Maastrichtiin tsekkaamaan hoodeja, vietämme yön Jussin tuutorilla ja sunnuntaina lähdemme katsomaan Roda-Ajax jalkapallomatsia. Ilmeisesti ihan fanikatsomo on tiedossa, joten Eurooppalainen jalkapalloelämys on käsin koskelteltavissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti