Rantautuminen suoritettu

Enpä olisi uskonut kun Oulusta eilen lähdin, kuinka helposti homma voi rullata. Koko homma meni ihan nappiin lukuunottamatta sitä puolentoista tunnin viivästystä Oulussa, mutta samapa tuo on missä sitä konetta venailee.

Pieni hiki meinasi hipiälle nousta kun nousin lentokoneesta ulos ja painuin terminaaliin, mutten bongannut sieltä ketään joka itsensä oli luvannut paikalle minua vastaan halaata. Eihän siihen auttanut jäätyä, vaan lähdin kohti baggage hallia, ja pitkälläpitkällä (Schiphol on näköjään ihan kohtalaisen iso kenttä) käytävällä sain järkeiltyä itselleni että niin... eihän tänne terminaaliin ylimääräiset ihimset muutenkaan pääse.

Tullin läpi käveltyäni vastassa oli aurinkoinen näky, tuutorini Farah ja hänen kaverinsa, Etelä-Korealainen vaihto-opiskelija Su. Tytöillä oli juttu välittömästi hallussa ja vastoin alkuperäistä suunnitelmaa kulkuneuvonamme toimikin Farahin oma auto. Sillä matka taittui leppoistasti alle 1,5 tunnissa Tilburgiin ja matkan aikana riitti juttua mm. kulttuurieroista, perinneruuista, urheilusta ja kielistä. Läpi käytiin myös Hollantilaisiin yhdistetyt stereotypiat tuulimyllyistä punaisiin lyhtyihin.



Tyttöjen kanssa homma sujui kuin tanssi. Kävimme asuntotoimistolla ja veivät minut asunnolleni. Hauskaa oli huomata kuinka Su halusi väkisellä kantaa tavarani viidenteen kerrokseen portaita, toista se on kotosuomessa (terveisiä arvatkaakelle). Farah ja Su penkoivat välittömästi asuntolani ja totesivat että oman huoneeni kanssa on käynyt munkki, koska sinne on jäänyt edellisen asukkaan oma kaappi ja hylly, joita ei yleensä huoneista löydy. Yleiset tilat olivat hieman sotkussa, mutta hyvä uutinen oli että odotetun 17 muun vaihtarin lisäksi Solussa asuu toistaiseksi kolme Hollantilaista, yksi Puolalainen tyttö ja minä. Toistaiseksi.


Asuinalueemme muistuttaa hieman kotimaisittain Otokylää mutta Solut ovat selvästi isompia ja juuri sellaisia kuin Eurooppalaisesta kulttuurista nyt odottaakkaan voi. Vieressä on asuntotoimisto, Salen kokoinen marketti ja Subway. Farah kertoo että täällä tahtoo olla aika kova bailaus päällä. Samasta asiasta viestivät ostoskärryläjät parkkipaikalla, jotka olivat jääneet viime tiistai-illan bileiden tiimoilta pelipaikalle.


Äsken istuskeltiin Sampan ja Jarnon kanssa ja jututettiin heidän solunsa asukkaita. Paikalla oli tyväreitä Belgiasta ja Puolasta. Su hengaili myös mukana ja taiteili meille Korealaisia versioita meidän nimistämme. Huomenna Farah näyttelee paikkoja, illalla ajateltiin poikien kanssa LÄHTIÄ KYLILLE.

Saan oman netin vasta maanantaina tai tiistaina, joten radiohiljaisuus pysyy voimissaan siihen asti. Yleisesti ottaen, kaikki sujuu mahtavasti ja tunnelma on huipussaan. Kannatti lähtiä!